Parhaat viikinkiaikaisten kilpien jäljennökset

 

Tähän blogiartikkeliin olen kerännyt nykypäivän parhaita viikinkiaikaisten kilpien jäljennöksiä esiteltäväksi kiinnostuneille. Osa on jo valmiiksi tunnettuja, osa tuntemattomia suurelle yleisölle, mutta kaikkia yhdistää niiden korkeatasoinen pyrkimys historialliseen autenttisuuteen.

 

Kilvet oli viikinkiajalla rakennettu tietyillä tavoilla ja tietyistä raaka-aineista, ja tässä artikkelissa esitellyt nykyaikaiset kilvet jäljentävät mahdollisimman hyvin viikinkiaikaisten kilpien materiaaleja, mittasuhteita ja siten myös käyttöominaisuuksia. Vain hyvin tehty jäljennös toimii samalla tavoin kuin alkuperäiset viikinkiajan kilvet, joten en ole kelpuuttanut mukaan yhtään vanerista ja kankaasta tehtyä ylipaksua ja painavaa kilpeä, vaan autenttisuuden vähimmäisvaatimuksina olen pitänyt että kilpi on laudoista tehty, vähintään etupuoleltaan nahalla päällystetty, siinä on hyvä kupura, ja kilpi on oikeaoppisesti ohennettu ulkoreunaa kohden.

Tiedot esitellyistä kilvistä olen saanut verkkosivujen lisäksi kysymällä kilpien tekijöiltä itseltään, joita kaikkia haluankin kiittää mitä suurimmassa määrin heidän antamistaan tiedoista ja valokuvista. Varmasti useita muitakin autenttisuuskriteerini täyttäviä viikinkiaikaisten kilpien jäljennöksiä on valmistettu, mutta minä en ole niistä tietoinen. Jos sinulla on tiedossasi jokin tällainen kilpi, ota ihmeessä minuun yhteyttä vaikka tämän artikkelin kommenttiosiossa.

Muitten aikakausien kuin viikinkiajan kilpijäljennöksiä en ole ottanut mukaan tähän artikkeliin, vaikka olen nähnyt esimerkiksi hyvin korkeatasoisia replikoita (viikinkiaikaa edeltävistä) vendel-aikaisista ruotsalaiskilvistä. Kilvet eivät pysyneet samanlaisina koko rautakauden ajan, vaan ne muuttuivat ajan myötä, myös viikinkiajan sisällä. Eri puolilla Pohjolaa kilpien rakentamiseen oli erilaisia tapoja, kuten esimerkkien avulla tulette huomaamaan. Materiaalien saatavuus lienee vaikuttanut näihin huomattavasti.

Kilvet on järjestetty aikajärjestykseen, alkaen siitä joka on rakennettu ensin. En pyri järjestyksellä tai millään muullakaan asettamaan esiteltyjä kilpiä paremmuusjärjestykseen, koska sellainen on mahdotonta. Jokainen tässä artikkelissa esitelty kilpi on esimerkillinen, ja antaa hyvän kuvan siitä millaisia kilvet ovat todellisuudessa viikinkiajalla olleet.

 

Edvards Puciriuksen rakentama kilpi, Latvia, ~2014

 Muutamia muita Edvards Puciriuksen taidokkaasti takomia kupuroita.

 

Listan aloittaa latvialaisen arkeologin, sepän, ja historianelävöittäjän Edvards Puciriuksen itselleen rakentama kilpi, jonka hän teki jo seitsemisen vuotta sitten. Kilpi on sittemmin vaihtanut omistajaa, eikä siitä enää löytynyt kuvaa siltä ajalta kun se oli uusi. Nyt se on jo vanha ja kulunut, mutta silti yhä käyttökelpoinen. Hyvien kuvien puutetta korvaa Edvardsin selostus kilvestään ja sen käytöstä.

Kilpi on tehty kuusilaudoista, jotka on halkaistu tukista historiallisella tavalla, ei nykyaikaisesti sahaamalla. Kilpi on keskeltä noin 8 mm paksu, ohentuen reunaa kohti ehkä kuuteen milliin. 

Kilven etupinta on päällystetty ohuella lehmän raakanahalla, taustapuolta ei lainkaan. Rakennusvaiheessa laudat oli liimattu toisiinsa kiinni luuliimalla, mutta ahkeran taistelukäytön seurauksena liima ei enää pitänyt. Käytännössä laudat pysyvät kiinni toisissaan vain kilvenkupuran, kahvan ja raakanahkapäällisen ansiosta. Kilvessä ei ole erillistä reunavahviketta, vaan päällisnahka on vain käännetty hieman reunan yli kilven taustapuolelle, ja ommeltu kiinni koko kilven ympärysmitalta.

Puolipallonmuotoinen kilvenkupura on taottu käyttämällä nostatustekniikkaa (mikä parantaa sen kestävyyttä verrattuna upotustaontaan). Kahva on veistetty puusta, ja se on koko kilven levyinen. Kupura ja kahva on kiinnitetty kilven levyyn niittaamalla, vaikka Edvards nyttemmin myöntääkin ettei ole varma onko tämä historiallinen tapa, sillä yleensä puolipallonmuotoisten kilvenkupuroiden kiinnittämiseen käytettiin kotkattuja nauloja, eikä niittejä kuten kartionmallisissa kupuroissa.

Kilpi on koristeltu maalaamalla se molemmilta puoliltaan punaisella rautaoksidipigmentillä, sekoitettuna pellavaöljyyn. Kilven selässä kantamista varten siihen oli alun perin kiinnitetty nahkainen olkahihna, mutta nykyään hihnan virkaa ajaa vain naru.

Edvards kertoi käyttäneensä kilpeään varsin raskaassa taistelukäytössä noin seitsemän vuoden ajan, ja se on kestänyt mallikkaasti. Hän arvelee kilven keston johtuneen sekä siitä että sen laudat on halkaistu tukista (eikä sahattu, näin ollen ne ovat kestävämpiä), että siitä että liima lautojen välissä petti. Näinpä joskus kun kovan taistelun seurauksena (tai jos joku kaatui kilven päälle) yksi kilven laudoista työntyi taaksepäin muista, hän saattoi vain painaa sen takaisin kilven hajoamatta. 

Edvards on vakaasti sitä mieltä että kevyt ja taipuisa kilpi on paras mitä voi olla, enkä voi olla hänen kanssaan eri mieltä. Parilla ystävälläni on myös hänen takomansa kupurat kilvissään, ja voin henkilökohtaisesti sanoa että ne ovat mitä parhaimpia kupuroita, erittäin kevyitä, mutta samalla kestäviä ja hyvännäköisiä.

 

Tekniset tiedot

Halkaisija: 86 cm.

Paksuus: 8 mm keskeltä, ehkä 6 mm reunalta.

Laudoitus: kuusta (Picea abies).

Kahva: koko kilven levyinen, kiinnitetty niiteillä.

Päällinen: etupuoli päällystetty lehmän raakanahalla.

Reunus: ei erillistä reunusta, päällisnahka käännetty reunan taakse ja ommeltu kiinni koko matkalta.

Kupura: puolipallonmuotoinen, kiinnitetty niittaamalla.

Paino: kevyt.

 

Tiedot kilvestä Edvards antoi minulle yksityiskeskustelussa.

 

 

Benas Simkusin kilpi, Liettua, ~2017

 

Liettualaisen historianelävöittäjän Benas Simkusin kilpi on melko tarkka jäljennös Latvian Tiran suosta löytyneestä viikinkiaikaisesta kilvestä. Tämä replika on rakennettu kokonaan ilman metalliosia, kuten alkuperäinenkin kilpi, joka on vast'ikään radiohiiliajoitettu vuoden 875 tienoille.

 

Tiran kilpi on 6 mm paksu, rakennettu havupuisista laudoista, ja ohennettu reunaansa kohti. Kilpi on 85 cm halkaisijaltaan. Sen kupura on rakennettu puun pahkasta kovertamalla. Kahva on koko kilven levyinen puinen rima. Kilpi on päällystetty kummaltakin puolelta parkitsemattomalla lehmän raakanahalla, eikä siinä vaikuta olleen erillistä reunavahviketta. 

 

Tämän kilpijäljennöksen nahka vaikuttaisi olevan parkittua nahkaa, minkä lisäksi siinä on erillinen reunavahvike kiinni ommeltuna, mutta muuten se vastaa erittäin hyvin alkuperäistä Tiran kilpeä. Myös kilven taustapuoli on päällystetty nahalla, mikä on harvinaista kilpijäljennöksissä, mutta löytyy jokaisesta alkuperäisestä kilvestä.

 

Kilven laudat on koottu liimalla ja muut osat ompelemalla, kahvan läpi kulkee orgaanisesta materiaalista valmistettu nyöri, jolla se on ommeltu kiinni kilven levyyn. Kupuran reunuksessa on kahdeksan reikää, joitten läpi se on myös ommeltu kiinni kilpeen nyörillä.

 

Kilven pinnalla on ainutlaatuinen ratkaisu, joka perustuu Tiran kilpeen. Kilpeä pinnoittavaa nahkaa ei ole liimattu kiinni lautoihin, vaan se on kiinni ompeleilla vain reunasta ja keskeltä. Sen lisäksi kilven lautojen ja nahan väliin on pantu pehmikkeeksi jonkinlaista heinää, kuten alkuperäisessä suolöydössä (Tiran kilven pehmustemateriaali ei ole vielä täysin selvillä). Tämä tekee kilven pinnasta pehmeän ja joustavan, mikä suojelee kilven laudoitusta aseiden iskuilta.

 

 

Tekniset tiedot

Halkaisija: 85 cm.

Paksuus: laudoitus 6 mm keskeltä, ohuempi reunalta.

Laudoitus: havupuuta.

Kahva: koko kilven levyinen, kiinnitetty ompelemalla nahkanyörillä.

Päällinen: kummallakin puolella parkittua nahkaa, lisäksi etupuolen nahan alla kerros heinää pehmikkeenä.

Reunus: nahkareunus, ommeltu koko matkaltaan kiinni.

Kupura: puolipallonmuotoinen ja kaulalla varustettu, veistetty puun pahkasta, kiinnitetty kahdeksasta reiästä ompelemalla nahkanyörillä.

Paino: ei tiedossa.

 

Roland Warzechan rakentama kilpi, Saksa, 2017

 

Saksalaisen historianelävöittäjän ja kamppailututkijan Roland Warzechan kilpi on hänen itsensä tekemä. Se on rakennettu poppelipuisista laudoista, jotka on halkaistu tukista säteittäin, ei sahattu. Laudoitus on höylätty ohenemaan reunaa kohti. 

Kilpi on päällystetty etupuoleltaan vuohen raakanahalla, ja kilven reunaa kiertää vuohennahkainen pergamenttireunus. Nahat on höylätty tasaiseen n. 1 mm:n paksuuteen. Nämä kaikki on kiinnitetty pelkästään eläinliimalla. Kilven reunuksessa on kolme kuparilejeeringistä tehtyä helaa, jotka on koristeltu arkeologisen esimerkin mukaan (joko Irlannista tai Skotlannista). Helat oli tinattu kiiltäviksi, mutta tina on varissut suurimmalta osin pois vuosien aikana.

Puinen kilvenkahva on pyökkiä, ja kiinnitetty käsin taotuilla rautanauloilla kilpeen. Kourainosastaan kahva on D-kirjaimen muotoinen, litteä puoli kilpeen päin. Kahvan kourain on koristeltu samanlaisilla kaiverruskuvioilla kuin Tanskasta löydetyssä Trelleborgin kilvessä. 

Kupura on käsin taottu, puolipallonmuotoinen, ja kiinnitetty kilpeen neljällä naulalla, joista kaksi kulkee myös kahvan läpi. Kahvaan on kiinnitetty myös nahkainen hihna, jolla kilpeä kannetaan selässä. 

Kilven etupinta on koristeltu munatemperalla ja historiallisilla pigmenteillä maalatulla geometrisella kuviolla. Maali on tiivistetty pellavaöljyllä, jonka täydelliseen kuivumiseen kului muutama kuukausi. Kahden vuoden käytön jälkeen kilpi käsiteltiin uudestaan pellavaöljyvernissalla, josta Roland piti enemmän. Nyt kilpi ei reagoi ilmankosteuden vaihteluihin kuten ennen. Ennen kilpi taipui hieman liian kuivassa ilmassa, mitä se ei enää juurikaan tee. Silloin tällöin Roland kertoi hierovansa kilpeensä Arthur von Eschenin kehittämää mehiläisvahapohjaista voidetta puun ja maalin paremmaksi säilömiseksi.

Tätä kirjoittaessa loppuvuodesta 2020 kilpi oli Rolandin verstaalla korjattavana. Kolmen vuoden säännöllisen käytön jälkeen kilvenreunan pergamentti oli kulunut puhki siltä kohtaa joka eniten joutuu kosketuksiin vastustajan kilven ja aseiden kanssa, joten reunus vaatii uusimista.

Vuonna 2018 minä olin Englannissa Rolandin järjestämällä viikinkiaikaisen taistelun kurssilla, jossa pääsin ottelemaan häntä vastaan, ja lisäksi kokeilemaan tätä kilpeä. Voin rehellisesti sanoa että se on paras kilpi, jota olen koskaan testannut. Erittäin keveä verrattuna kokoonsa, ja ketterä käyttää.

 

Tekniset tiedot

Halkaisija: 88 cm.

Paksuus: 10 mm keskeltä, 6 mm reunalta.

Laudoitus: poppelia (Populus spc.).

Kahva: pyökkiä (Fagus sylvatica), koko kilven levyinen, kiinnitetty kahdeksalla naulalla.

Päällinen: etupuolella 1 mm paksuista vuohen raakanahkaa.

Reunus: 1 mm paksu vuohen raakanahkareunus, liimattu, kolme pronssihelaa vahvikkeina.

Kupura: puolipallonmuotoinen, kiinnitetty neljällä naulalla.

Paino: 3,25 kg.

 

Tällä videolla Roland kertoo kilven tekemisestä (1. osa sarjassa).

 

 

JT Pälikön Satakunnan Museon perusnäyttelyyn rakentama kilpi, Suomi, 2018

 

Tämän kilven on rakentanut JT Pälikkö, suomalainen mestariseppä, vuonna 2018 Satakunnan Museon uutta esihistorian perusnäyttelyä varten. Kilpi on valmistettu kymmenestä leppäpuisesta laudasta, jotka on halkaistu sahaamalla, ja pinnat on höylätty ennen liimausta. Laudat ohenevat kilven reunaa kohti, keskellä paksuutta on ehkä 10 mm, reunassa n. 6–7mm.  

Kilpi on päällystetty etupuoleltaan vuohen raakanahalla, reunus on myös vuohen raakanahkaa ja ommeltu kauttaaltaan kiinni. Kahva on saarnea, ja kiinnitetty kilpeen viidellä kupurakantaisella niitillä, joista yksi toimii samalla yhtenä kupuran niiteistä. 

Kilven kupura on käsin taottu, puolipallonmuotoinen, ja kiinnitetty viidellä kupurakantaisella niitillä. Kupura on 1,5 mm paksua rautaa, Pälikön sanoin "aika ohutta tavaraa", mutta pienestä koostaan johtuen napakan oloinen. Kupurassa kuulemma eniten työtä teetti sen pieni halkaisija, suuri kupura syntyy paljon helpommin. 

Kilven painoa ja halkaisijaa Pälikkö ei valitettavasti muistanut, mutta kilpi oli kuulemma kokoisekseen yllättävän kevyt, ja sen halkaisija on kuvasta arvioituna suurinpiirtein sama sen päällä lepäävän miekansäilän pituuden kanssa, joka taas on 78,5 cm.

Tämän kilven voit nähdä Satakunnan Museon perusnäyttelyn rautakausi-osiossa, ja kyseinen näyttely on muutenkin käymisen arvoinen.

 

Tekniset tiedot

Halkaisija: ~80 cm.

Paksuus: ~10 mm keskeltä, 6–7 mm reunalta. 

Laudoitus: leppää (Alnus spc.), 10 lautaa.

Kahva: saarnea (Fraxinus excelsior), koko kilven levyinen, kiinnitetty viidellä niitillä.

Päällinen: etupuolella vuohen raakanahkaa.

Reunus: vuohen raakanahkaa, liimattu ja ommeltu koko ympärysmitalta.

Kupura: 1,5 mm paksua rautaa, puolipallonmuotoinen, kiinnitetty viidellä niitillä.

Paino: yllättävän kevyt kokoisekseen.

 

Lisää kuvia JT:n rakentamasta kilvestä löytyy hänen verkkosivuiltaan, "museotöitä ja koruja" -välilehdeltä. Tiedot kilvestä hän antoi minulle yksityiskeskustelussa.

 

 

Vegard Viken rakentama kilpi, Norja, 2019

Tämän kilven on rakentanut Vegard Vike, Oslon Kulttuurihistoriallisen museon kuraattori, viikinkiaikaisten aseiden ja varusteiden konservaattori, ja Vikings in War -kirjan toinen kirjoittaja. Kilpi on rakennettu kolmestatoista mäntypuisesta laudasta. Kilven levy on halkaisijaltaan 89 cm, keskeltä se on 8,5 mm paksu, ohentuen reunoja kohti 5,5 milliin puolentoista sentin etäisyydellä reunasta, aivan reunasta kilpi on vain 1–2 mm paksu.

Kilven molemmat puolet on päällystetty vasikan raakanahalla, joka on 0,5 mm paksua, niin ohutta että se on läpinäkyvää. Nahkojen oli annettu ensin kastua vedessä puolen tunnin ajan, ja sen jälkeen kuivua hieman ennen liimaamista. Liimana toimi juustoliima, jossa on neljä osaa kaseiinia ja yksi osa sammutettua kalkkia, sekä hieman vettä tekemään siitä juoksevampaa. Nahat liimattiin kilpeen prässäyksessä, jonka annettiin kuivua muutaman päivän ajan, jotta kilpi ei käyristyisi. Kilven reunus on samaa ohutta vasikan raakanahkaa, ja liimattu kiinni, minkä jälkeen se on myös ommeltu kauttaaltaan kilven reunukseen.

Kupura on taottu raudasta, ja se on yhden millin paksuinen. Se painaa vain 140 grammaa ja on kiinnitetty kilpeen neljällä naulalla. Kilven kahva on koko kilventaustan halki kulkeva suora rima, joka kapenee päitään kohti. Se on veistetty jostakin kevyestä puulajista, mahdollisesti lepästä. Kahva on kiinni kuudella naulalla, joista kaksi on kupuran nauloja. Kahvan nauloihin on kiinnitetty myös nahkainen olkahihna, jolla kilpeä voi kantaa selässä. Kilpi painaa hieman yli kolme kiloa. Kilven viimeistely vaatii vielä kerroksen pellavansiemenöljyä, jotta siitä tulee vedenkestävä, eikä kilpi käyristy sateen takia.

 

Tekniset tiedot

Halkaisija: 89 cm.

Paksuus: 8,5 mm keskeltä, 5,5 mm 1,5 cm:n etäisyydelta reunasta, 1–2 mm reunalta. 

Laudoitus: mäntyä (Pinus sylvestris), 13 lautaa.

Kahva: luultavasti leppää (Alnus spc.), koko kilven levyinen, kiinnitetty kuudella naulalla.

Päällinen: molemmilla puolilla 0,5 mm paksuista vasikan raakanahkaa.

Reunus: 0,5 mm paksuista vasikan raakanahkaa, liimattu ja ommeltu koko matkalta.

Kupura: 1 mm paksua rautaa, 140 g, puolipallonmuotoinen, kiinnitetty neljällä naulalla.

Paino: hieman yli 3 kg.

 

Vegard kertoo kilven tekemisestä lisää Twitterissä.

 

 

Rolf Warmingin Trelleborgin viikinkilinnoitukselle / Tanskan kansallismuseolle rakennuttamat kilvet, Tanska, 2019–2021

Rolf Warmingin rakennuttama ensimmäinen kilpi, 2019.

 

Rolf Warmingin rakennuttama toinen kilpi, 2021. Loput kuvat toisesta kilvestä.

 

Nämä kilvet on valmistettu Trelleborgin viikinkilinnoitukselle (Trelleborg Viking Fortress) / Tanskan kansallismuseolle, "The Viking Shield Project" -hankkeessa, jota johti tanskalainen arkeologi ja kamppailututkija Rolf Warming yhdessä Society for Combat Archaeology -seuran kanssa. Warmingin ohjeiden mukaan tehtyjä kilpiä on ollut rakentamassa koko joukko ammattilaisia. Ensimmäinen kilpi on rakennettu kuudesta säteittäin halkaistusta laudasta, joista neljä on tammesta, ja kaksi männystä. Tammilautoja jouduttiin käyttämään, koska mäntylautojen tilauksessa kesti liian pitkään. Toinen kilpijäljennös on kokonaan männystä.

Seuraavat tiedot ovat ensimmäisestä kilvestä, mutta lienevät toisessa täsmälleen samat, lukuunottamatta kilven painoa. Kilven halkaisija on Tanskan Trelleborgin kehälinnoituksen kilven mukainen 89 cm. Kilven paksuus on keskeltä 8 mm ja se ohenee reunoja kohti 4:n millimetriin, kaventuminen alkaa noin kämmenenmitan päässä kilven reunasta, ja tapahtuu parabolisesti. Kilven reunan ohentuminen on jäljennetty Norjan Gokstadin hautalaivan kilvistä. Kilven rungon rakensi käsityöläinen Tom Jersø.

Kilpi on päällystetty kummaltakin puolelta 1–1,5 mm paksulla parkitulla lampaannahalla, ja kilven reunus on 2 mm paksua parkittua lehmännahkaa, kuten on Birkan haudan Bj850 kilvessä. Nahat on parkinnut perinteisin menetelmin nahanparkitsija Karl Karlsson. Laudat ja nahat on liimattu kiinni kaseiiniliimalla, joka on valmistettu Theophiluksen, 1100-luvun lähteen mukaan, minkä lisäksi nahkareunus on ommeltu päistään kiinni kilpeen (useinkaan nahkareunusta ei oltu ommeltu koko pituudeltaan). Kilpeä peittävä nahka on ommeltu kahdesta osasta, perustuen Gokstadin ja Tiran kilvistä löytyneisiin jälkiin.

Kilvenkupuraan tarvitun raudan on pelkistänyt tanskalaisesta suomalmista raudansulattaja Jens Jørgen Olesen, ja siitä puolipallonmuotoisen kupuran on takonut seppä Tord Bergelin. Kupura on muodoltaan samanlainen kuin Trelleborgin kehälinnoituksesta 1936/1937 löytynyt kupura, joka on Ryghin tyyppiä R563. Kupura on kiinnitetty kilpeen neljällä naulalla, jotka on takonut seppä Jesper Jørgensen. Puinen kahva on kiinni kuudella naulalla, joista kaksi ovat samalla kupuran nauloja.

Ensimmäinen kilpi painaa 4,5 kiloa, mikä on huomattavan paljon. Tämä johtuu siitä että tammea jouduttiin käyttämään suurimmaksi osaksi männyn sijaan. Toinen kilpirekonstruktio tehtiin kokonaan kevyemmästä männystä, mutta muuten samalla tavoin, ja sen paino on 3,8 kiloa. Sen kahva on pyökkiä, ja muodoltaan samanlainen kuin Trelleborgin kilven kahva, mutta pituudeltaan Gokstadin kilpien kaltainen.

 

Tekniset tiedot

Ensimmäinen kilpi

Halkaisija: 89 cm.

Paksuus: 8 mm keskeltä, 4 mm reunalta. 

Laudoitus: laudoista ⅔ tammea (Quercus robur), ⅓ mäntyä (Pinus sylvestris).

Kahva: koko kilven levyinen, kiinnitetty kuudella naulalla.

Päällinen: 1–1,5 mm paksua parkittua lampaannahkaa kummallakin puolella.

Reunus: 2 mm paksua parkittua lehmännahkaa, liimattu ja ommeltu vain päistä.

Kupura: puolipallonmuotoinen, kiinnitetty neljällä naulalla.

Paino: 4,5 kg.

 

Toinen kilpi

Halkaisija: 89 cm.

Paksuus: 8 mm keskeltä, 4 mm reunalta. 

Laudoitus: mäntyä (Pinus sylvestris).

Kahva: pyökkiä (Fagus sylvatica), koko kilven levyinen, kiinnitetty kuudella naulalla.

Päällinen: 1–1,5 mm paksua parkittua lampaannahkaa kummallakin puolella.

Reunus: 2 mm paksua parkittua lehmännahkaa, liimattu ja ommeltu vain päistä.

Kupura: puolipallonmuotoinen, kiinnitetty neljällä naulalla.

Paino: 3,8 kg.

 

Tästä linkistä voit lukea lisää Rolfin kilpien rakentamisesta.

 

 

Bartosz Ligockin kilpi, Puola, 2020

Tämän kilven on rakennuttanut Bartosz Ligocki, puolalainen historianelävöittäjä, ja sen tekemiseen on osallistunut useita ammattilaisia. Lehmuspuusta valmistetut kilpilaudat on tehnyt Slawek Wedkarz. Ne liimattiin kasaan luuliimalla sen ajaksi kun niiden pinta ohennettiin, laudoitus on 8 mm paksu keskeltä, ja 4 mm reunalta.  

Jan Dołgowicz päällysti kilven kummaltakin puolelta 0,8 mm paksulla vuohen raakanahalla (joka oli peräisin Marcin Bortkiewiczilta) Tiran suosta Latviasta löytyneen kilven mukaisesti. Päällisnahat kääntyvät kilven reunan yli kummaltakin puolelta, niin että ne muodostavat paksumman reunuksen, eikä erillistä reunavahviketta ole käytetty. Kilven reunan muodostaa näin ollen 3 mm puuta ja yhteensä 4 mm nahkaa.

Kilven kupura on jäljennös Oldenburgista löytyneestä kupurasta, ja sen on takonut rautamalmista valmiiksi asti seppä Maciej Tomaszczyk. Samasta takoraudasta valmistettiin kilven niitit, joilla kupura ja kahva kiinnitettiin kilpeen. Kilpeen on suunnitteilla vielä gessolla ja temperamaaleilla toteutettava maalaus.

Bartosz kertoi minulle että hän on sittemmin teetättänyt jo uudenkin kilven, mutta siitä ei ollut vielä kuvia saatavilla.

 

Tekniset tiedot

Halkaisija: 84 cm.

Paksuus: 8 mm keskeltä, 4 mm reunalta.

Laudoitus: lehmusta (Tilia spc.).

Kahva: saarnea (Fraxinus excelsior), koko kilven levyinen, kiinnitetty viidellä niitillä, joista yksi yhteinen kupuran kanssa.

Päällinen: kummallakin puolella 0,8 mm paksua vuohen raakanahkaa.

Reunus: päällystykseen käytetyt nahat tulevat kummaltakin puolelta reunan yli kiinni ommeltuina.

Kupura: malmista tehtyä rautaa, Oldenburgin kupuran jäljennös, kiinnitetty viidellä niitillä.

Paino: 3,89 kg.

 

 

Arttu Peltoniemen rakentama kilpi, Suomi, 2021

 

Hyvä ystäväni Arttu Peltoniemi on rakentanut tämän kilven Hirdmenn-projektiamme varten. Kilvestä oli tarkoitus tulla mahdollisimman kevyt ja helppokäytöinen, missä se onnistuikin. Se kuvaa suomalaista kilpeä viikinkiajalla. Kilven idea pohjautuu Egillin saagassa mainittuun tietoon siitä että suomalaiset (kainulaiset) kilvet olivat skandinaavisia (norjalaisia) kilpiä heikompia. Lisää aiheesta suomalaisten kilpien rakenteesta voit lukea kandidaatin tutkielmastani täältä. 

 

Kilven yksityiskohdat on jäljennetty lähinnä latvialaisen Tiran suosta löytyneen kilven mukaan, joka on valmistettu kokonaan ilman metalliosia. Suomalaiset kilvet viikinkiajalla olivat mitä luultavimmin tehty useimmiten tällä tavoin.

Artun kilpi on tehty seitsemästä säteittäin sahatusta kuusipuisesta laudasta. Säteittäin sahaus vastaa lautojen halkaisua tukista viikinkiaikaisin menetelmin, ja näin poikkisyin sahatuista laudoista tulee kestävämpiä kuin nykyaikaisesti sahatuista. Laudoitus on keskeltä 6 mm paksu, kuten Tiran kilvessäkin, ja ohenee reunoja kohti 3:n millimetriin.

Kilven kahva on saarnesta veistetty. Alkuperäisen kahvan oltua varsin ohut, kilpi taipui ulospäin raakanahan kutistuessa kuivuttuaan. Tämän takia kahva vaihdettiin hieman paksumpaan, millä kilpi saatiin taas suoristettua. Kilpi on päällystetty etupuoleltaan kauriin raakanahalla. Taustapuolen Arttu on jättänyt päällystämättä nahalla, leveilläkseen säteittäin sahatuilla laudoillaan, mutta laudoitus on sivelty kauttaaltaan eläinliimalla.

Kupura on kaiverrettu puun pahkasta, ja kaikki kilven osat oli alun perin kiinnitetty toisiinsa pelkän eläinliiman avulla. Kilpi pysyi kasassa ilman ainuttakaan naulaa tai ommelta parin vuoden ajan. Terävillä aseilla tehdyissä testeissä kupura kuitenkin irtosi paikaltaan, kun sitä pidellyt eläinliima oli kuivuttuaan kristallisoitunut, ja muuttunut hauraaksi. Kupura vain putosi maahan iskun seurauksena. Myös kahva naksahti eräs yö itsestään irti liiman haurastuttua tarpeeksi.

Näin ollen Arttu liimasi kahvan ja kupuran uudestaan, ja tällä kertaa vahvisti sidokset ompelemalla kahvan ja kupuran kiinni kilpeen, kuten Tiran kilvessä on tehty. Kilven kahva on ommeltu usealla erillisellä pätkällä poron jännettä, jotta yhden katketessa koko kahva ei irtoaisi. Kupura on kiinnitetty kolmesta kohtaa jänteellä, ja reiät on porattu niin ettei kupuraa kiinnittävä jänne ulotu kilven ulkopinnalle lainkaan.

Kilven halkaisija on 85 cm, ja se painaa 2150 grammaa, eli on kilveksi todella kevyt. Puinen kupura on noin sentin paksuinen, ja se kestää terävien aseiden iskuja mainiosti. Testeissä sitä on heitetty keihäällä, lyöty miekalla ja kirveellä ja ammuttu nuolilla. Kilpeä ei ole vielä maalattu.

 

Tekniset tiedot

Halkaisija: 85 cm.

Paksuus: 6 mm keskeltä, 3 mm reunalta. 

Laudoitus: kuusta (Picea abies), 7 lautaa.

Kahva: saarnea (Fraxinus excelsior), koko kilven levyinen, liimattu ja ommeltu poron jänteellä.

Päällinen: etupuolella ohutta kauriin raakanahkaa.

Reunus: kilvenpäällinen taivutettu reunan yli takapuolelle ja liimattu kiinni, ei erillistä reunusta.

Kupura: puun pahkasta, 1 cm paksu, liimattu ja ommeltu poron jänteellä.

Paino: 2,15 kg.

 

Arttu kertoo kilven rakentamisesta tarkemmin Hirdmennin blogissa. Uudempi päivitys kilven kunnosta ja siihen tehdyistä testeistä on luettavissa samaisessa blogissa. Osan tiedoista kysyin Artulta itseltään.

 

 

 

 

Kiitokset:

 

Bartosz Ligocki

Arttu Peltoniemi

Edvards Pucirius

JT Pälikkö

Benas Simkus

Vegard Vike

Rolf Warming

Roland Warzecha

Best viking age shield replicas of today

 

In this blog article I have collected the best viking age shield replicas of today to be presented to all who are interested. Some of them are already famous replicas, some unknown to a wider public, but all of them are connected by the high standards of their attempts at historical accuracy.

 

Shields in the viking age were constructed with certain methods and from particular raw materials. The shields presented in this article replicate those methods and materials, as well as measurements of original viking age shields as precisely as possible, thus they are similar also in the features of their usage. Only a well made replica works in the same way as original viking age shields, so I have not included any shields that are made from plywood and fabric, or ones that are too thick and heavy. The minimum requirements for an authentic shield I have given are that the shield has to be made of planks, covered at least on the front side with animal hide, it has an authentically shaped boss, and the shield is correctly thinned towards its outer edge.

The information from the shields presented I have gathered from websites, as well as asking the makers themselves, whom all I would like to thank most greatly for giving good information and photographs to use in this article. Certainly other shields that fill my authenticity requirements have been made, but they have been hidden under my radar. If you have knowledge of such a shield replica, do not hesitate to contact me, for example in the comment box of this blog post.

I have however not included shields that are replicas from originals of other periods than the viking age. For example I've seen some high-quality replicas of Vendel shields (from pre-viking Sweden), but they are out of the scope of this article. The shields did not stay the same during the whole iron age, but there were both temporal and regional variations. Shields made in different parts of the Northern Europe were constructed differently, as you will see. The availability of materials might have played a big role in that.

The shield replicas are put in chronological order, starting from the one built earliest. With this order I don't want to put the shield replicas in order of superiority, since that would be pointless and impossible. Every shield presented in this blog post is an exemplary one, giving a good image of what the original shields in the viking age have looked like in reality.

 

The shield made by Edvards Pucirius, Latvia, ~2014

Some other shield bosses skillfully made by Edvards Pucirius.

 

The list is started with a shield that was made by a Latvian archaeologist, blacksmith, and historical reenactor Edvards Pucirius for himself some seven years ago. The shield has since changed its owner, and no pictures of it when it was new could be found. Now the shield is old and rugged, as you can see in the photos, but still usable. The explanation of the shield and its use Edvards gave me more than makes up with the lack of photographs of the shield when it was still pristine.

Let Edvards say it in his own words:

"My shield was made from split fir planks and covered with thin cow rawhide. During assembling the planks were glued together with bone glue but during its use the glue did not held anymore. So basically the planks were held together by the shield boss, long handle and the rawhide cover. 

The boss was forged using the raising technique and all the parts were riveted together. I am not sure if this is the right method because I had a round shield boss, these often have bent nails. Conical bosses are usually riveted. The rawhide was just covering the outer face of the shield, the inside was just planks. There is no separate edge around the shield, the front cover was just bent over the edge and stitched down.

The shield was painted both from in and out with red iron oxide powder (bought from a shop) mixed with linseed oil. The shield originally had a leather strap for carrying it on the back, but it has been replaced by a simple cord later on. The shield lasted surprisingly well. I think I used it for something around 7 years (sic!). And it was used in quite heavy fighting.

I believe there were two main aspects what made it last so long. First is the fact that the planks were split. They were around 8 mm thick in the center and thinner on the sides (6 mm?). Shields made from sawn planks lasted much shorter period of time. Secondly, the fact that the planks were not glued one to another. Sometimes after heavy fighting, or when someone fell on the shield, some plank would be bent/pushed inwards. But not broken! So I would just push it back to its place and everything was fine. So my experiece says that a light and flexible shield is the best!"

I cannot disagree with Edvards about light and flexible shields being the best. Two of my friends also have shield bosses made by him, and I can say that they are some of the best bosses I've seen. Very light, yet durable and strong at the same time, not to mention beautiful.

 

Technical details

Diameter: 86 cm.

Thickness: 8 mm at the centre, maybe 6 mm at the edge.

Planking: spruce (Picea abies).

Handle: as wide as the shield, attached with eight rivets.

Cover: face of the shield covered with cow rawhide.

Edge: no separate edge reinforcement, the cover leather is just turned over the edge and stitched down.

Boss: hemispherical, attached with six rivets.

Weight: lightweight.

 

The information about the shield Edvards gave me in a private conversation.

 

 

The shield of Benas Simkus, Lithuania, ~2017

 

The shield of a Lithuanian reenactor Benas Simkus is a fairly accurate replica of the viking age shield found in Tira bog in Latvia. That shield was made without any metallic parts, and so is this replica. The original shield is recently carbon dated to around the year 875.

 

The Tira shield is 6 mm thick, made of conifer planks, and thinned towards its edge. The shield is 85 cm in diameter. Its boss is carved out of a burl of a tree. The handle is wooden, and as wide as the shield. The shield is covered on both sides with untanned cow rawhide, and it seems it did not have a separate edge reinforcement.

 

The leather in this shield replica seems to be tanned leather, and it does have a separate edge, but otherwise it replicates the original Tira shield very closely. Also the backside of this replica shield is covered with leather, which is a rare thing to see in shield replicas, but was a feature in all original shields.

The planks of this shield are glued together, and all the other parts are sewn on. There is a cord of organic material going through the handle with which it is sewn to the shield board. The wooden boss has eight holes through which it is also sewn to the shield with a cord.

 

The face of the shield is uniquely treated, based on the Tira shield. The leather covering the shield has not been glued to the planks, but is just sewn at the perimeter and at the centre. The space between the cover leather and the shield board is filled with dry grass of some sort, like was in the original shield (the species of the softening material of Tira shield is not yet known). This makes the shield soft and flexible, which prevents the planks from braking under the hits of weapons.

 

 

 

Technical details

Diameter: 85 cm.

Thickness: planks 6 mm at the centre, thinner on the edge.

Planking: coniferous tree.

Handle: as wide as the shield, attached by sewing with a leather cord.

Cover: tanned leather on both sides of the shield, as well as dry grass between the face and board of the shield for cushioning.

Edge: lether edge reinforment, sewn all the way around.

Boss: hemispherical with a neck, carved out of a tree burl, laced on with a leather cord through 8 holes.

Weight: not available.

 

The shield made by Roland Warzecha, Germany, 2017

The shield of German historical reenactor and combat researcher Roland Warzecha is made by himself. I will let him tell you about its details:

"My shield is made from poplar wood, the handle is carved from beech wood and its decoration is based on the one from Trelleborg fortress, Denmark. The planks are split from the tree trunk, not sawn. 

 

The shield has a facing and an edge strip made from goat hide that was scraped down to an even thickness of about 1 mm. I used hide glue and hand forged nails for assembly. 

 

Edge clamps are of copper alloy sheet metal and they are embossed with a simple decoration based on a find (from Ireland or Scotland – cannot remember). They were tin-coated, however, most of the coating rubbed off over the years. 

 

The shield is painted with egg tempera paint using historical pigments. It was sealed with linseed oil which took a few months to completely dry. After two years, it was recoated with linseed varnish which I liked better. Now it does not react to changes of humidity as it did before. It used to slightly warp in too dry an environment which it hardly does anymore. I occasionally use a balm based on beeswax which was developped by Arthur von Eschen to maintain the wood and painting. 

 

The shield is currently [in late 2020] in my workshop for repair: After three years of regular use, the parchment on the prominent edge has rubbed through and has to be replaced."

In 2018 I was visiting England for a viking age fighting course arranged by Roland, where I had the privilege to fight with him and to test his shield myself. I can honestly say that it is the best shield I've ever held in my hand, very lightweight compared to its size, and nimble to use.

There is also a video where me and my friends are fighting with Roland in the event, him using his awesome shield. He bested us quite easily, do check that out.

 

Technical details

Diameter: 88 cm.

Thickness: 10 mm at centre, 6 mm at edge.

Planking: poplar (Populus spc.).

Handle: beech (Fagus sylvatica), as wide as the whole shield, attached with eight nails.

Cover: 1 mm thick goat rawhide on the face of the shield.

Edge: 1 mm thick goat rawhide edging, glued on, with three bronze clamps for strengthening.

Boss: hemispherical, attached with four nails.

Weight: 3,25 kg.

 

In this video Roland tells about the making of the shield (first part in a series).

 

 

A shield for the archaeological exhibition of the Museum of Satakunta made by JT Pälikkö, Finland, 2018

 

This shield is made by JT Pälikkö, a Finnish master smith, in the year 2018 for the new archaeological exhibition of the Museum of Satakunta. The shield is constructed of ten alder planks which are split from a tree trunk, and the surfices of the planks were planed before gluing. The planks thin towards the edge of the shield, the thickness is maybe 10 mm at the centre, and about 6–7 mm at the edge.

The shield is covered from the front side with goat rawhide, also the edge strip is goat rawhide, and stitched all the way around the shield. The handle is made of ash, and attached to the shield with five bossed rivets, one of which it shares with the shield boss.

The shield boss is hand hammered, hemispherical in shape, and attached to the shield with five bossed rivets. The shield boss is of 1,5 mm thick iron, by the words of Pälikkö "pretty thin stuff", but quity sturdy because of its small size. He told me that the size of it required the most work, and a larger boss is much easier to make.

Pälikkö did not unfortunately remember the weight or the circumference of the shield, but for its size it was surprizingly light, and by looking at a photograph the shields diameter is almost exactly the same as the length of the blade resting on it, which is 78.5 cm long.

This shield you can see at the iron age exhibit of Satakunta Museum in Pori, Finland, and that exhibit is worth a visit any way.

 

Technical details

Dimater: ~80 cm.

Thickness: ~10 mm at the centre, 6–7 mm at the edge. 

Planking: alder (Alnus spc.), 10 planks.

Handle: ash (Fraxinus excelsior), as wide as the shield attached with five rivets.

Cover: goat rawhide on the front.

Edge: goat rawhide, glued and stitched all the way around.

Boss: 1,5 mm thick iron, hemispherical, attached with five rivets.

Weight: surprisingly light for its size.

 

More pictures of the this shield you can find from JT:s website, on the "museotöitä ja koruja" (museum works and jewelry) -tab. The info about the shield he gave me in a private conversation.

 

 

The shield built by Vegard Vike, Norway, 2019

This shield is built by Vegard Vike, a curator of the Cultural History Museum in Oslo, a conservator of viking age weapons and gear, and one of the two writers of the book Vikings in War. The shield is made of thirteen pinewood planks. The shields board is 89 cm in diameter, and at the centre it is 8,5 mm thick, thinning towards the edge being 5,5 mm thick at one and a half centimeters from the edge, and ultimately only 1–2 mm thick at the very edge.

Both sides of the shield are coated with calf rawhide, which is only 0,5 mm in thickness, being so thin that it is fully transparent. The hides were at first soaked in water for half an hour, and then dried a bit before gluing. The glue is cheese glue, with four parts of casein and one part of slaked lime, and a little bit of water to make it run smoother. The hides were glued on the shield inside a press, and the whole thing was left to dry for a couple of days, so that the shield would not warp. The edge of the shield is of the same thin calf rawhide, glued on, after which it is also stitched all the way around the shield.

The shield boss is hammered from iron, and it is 1 mm thick. It only weighs 140 grams, and is attached to the shield with four nails. The handle is a straight piece of wood running across the whole perimeter of the shield, thinning towards its ends. It is carved out of some lightweight wood species, possibly of alder. The handle is attached with six nails, two of which it shares with the boss. To the handle nails is also attached a leather strap for carrying the shield on back. The shield weighs a little bit over three kilos. Finishing the shield still requires one coat of linseed oil, so that it becomes waterproof, and does not warp because of rain.

 

Technical details

Diameter: 89 cm.

Thickness: 8,5 mm at the centre, 5,5 mm at 1,5 cm from the edge, 1–2 mm at the edge. 

Planking: pine (Pinus sylvestris), 13 planks.

Handle: possibly alder (Alnus spc.), as wide as the shield, attached with six nails.

Cover: 0,5 mm thick calf rawhide on both sides.

Edge: 0,5 mm thick calf rawhide, glued and stitched all the way around.

Boss: 1 mm thick iron, 140 g, hemispherical, attached with four nails.

Weight: a little over 3 kg.

 

Vegard tells more about making the shield in Twitter.

 

 

The shields for Viking Fortress Trelleborg / National Museum of Denmark commissioned by Rolf Warming, Denmark, 2019–2021

The first shield commissioned by Rolf Warming, 2019.

 

The second shield commissioned by Rolf Warming, 2021. The rest of the pictures are of the second shield.

  

 

These shields are made for Trelleborg Viking Fortress / National Museum of Denmark during "The Viking Shield Project" that was helmed by Danish archaeologist and combat researcher Rolf Warming of Society for Combat Archaeology. The shields were built by a number of professionals following Warmings directions. The first shield is made of six radially split planks, of which four are of oak and two out of pine. Oak planks had to be used because ordering the pine planks took too long. The second shield replica is fully out of pine.

The following information is about the first shield, but is most probably exactly the same for the second shield, except for the weight. The diameter of the sield is 89 cm as in the Trelleborg shield from Denmark. The thickness is 8 mm at the centre, thinning towards the edge at 4 mm, the thinning starts about a palms breath from the edge and thins parabolically. The thickness measurements are taken from the Gokstad ship burial shields from Norway. The board of the shield was built by artisan Tom Jersø.

The shield is covered on both sides with 1–1,5 mm thick tanned sheepskin, and the edge strip of the shield is 2 mm thick tanned cow leather, like in the shield from the Birka grave Bj850. The leathers are glued on place with casein glue, which is made based on the recipe from Theophilus, a 12th century source, on top of which the edging strip is stitched to the shield at its ends (most often the edging was not sewn fully around the shield). The facing leather was sewn from two pieces, based on traces of that in the shields from Gokstad and Tira.

The iron needed for the shield boss is reduced from Danish bog ore by iron smelter Jens Jørgen Olesen, and from that it was hammered into a boss by smith Tord Bergelin. The boss is in shape the same as the one found in the Trelleborg fortress in 1936/1937, which is of Rygh's type R563. The boss is attached to the shield with four nails, which are made by smith Jesper Jørgensen. The wooden handle is attached with six nails, two of which being also the nails of the boss.

The first shield weighs 4,5 kilos, which is quite much. This is because mostly oak had to be used instead of pine in the construction of it. The second shied replica was made of lighter pine only, but otherwise in the same way, and it weighs 3,8 kilos. The handle of it is made of beech, and in shape is similar to the handle of the Trelleborg shield, but in length similar to those found in Gokstad.

 

Technical details

The first shield

Diameter: 89 cm.

Thickness: 8 mm at the centre, 4 mm at the edge.

Planking: ⅔ of the planks are oak (Quercus robur), ⅓ of them pine (Pinus sylvestris).

Handle: as long as the shield, attached with six nails.

Cover: 1–1,5 mm thick tanned sheepskin on both sides.

Edge: 2 mm thick tanned cowskin, glued, and stitched only at the ends of the strip.

Boss: hemispherical, attached with four nails.

Weight: 4,5 kg.

 

The second shield

Diameter: 89 cm.

Thickness: 8 mm at the centre, 4 mm at the edge.

Planking: pine (Pinus sylvestris).

Handle: beech (Fagus sylvatica), as long as the shield, attached with six nails.

Cover: 1–1,5 mm thick tanned sheepskin on both sides.

Edge: 2 mm thick tanned cowskin, glued, and stitched only at the ends of the strip.

Boss: hemispherical, attached with four nails.

Weight: 3,8 kg.

 

Via this link  you can read more about the building of Rolf's shields.

 

 

The shield of Bartosz Ligocki, Poland, 2020

This shield has been built for Polish reenactor Bartosz Ligocki, and is made with the help of several professionals. Let us hear it with his own words:

"This project was blooming in my head for several years. To make shield as close to the original materials as it can be. And where is a will – there's a way. All I needed is to find the right people. And I've found them. It seems that our minds circulated around similar subject separately, for some time now. 

So the planks are linden. Made by Slawek Wedkarz. Glued together with bone glue, only to bond them during thinning the surface: 8 mm around the boss-whole and 4 mm on the edges. Jan Dołgowicz from Authentic Viking Shields covered it with 0,8 mm goat rawhide on both sides (from Marcin Bortkiewicz) Like the one from Tira bog shield from 9th century from Latvia. They are overlapping on both sides on the edges, so finally there is 4 mm of wood and 4 mm of rawhide on the edge. 

The replica of the Oldenburg shield boss was forged from bloomery iron by phenomenal blacksmith Maciej Tomaszczyk from Officina Ferraria. And it is attached with bloomery iron forged nails. The handle as well. On the end there will be gesso and tempera painting on the external side, but that might take a while."

Since then Bartosz told me that he had ordered another shield to be made, but no pictures of it was available yet.

 

Technical details

Diameter: 84 cm.

Thickness: 8 mm at the centre, 4 mm at the edge.

Planking: linden (Tilia spc.).

Handle: ash (Fraxinus excelsior), as long as the shield, attached with five rivets, one of which it shares with the boss.

Cover: 0,8 mm thick goat rawhide on both sides.

Edge: the covering skins turn around the edge, and are stitched around the perimeter.

Boss: iron made from ore, replica of the Oldenburg boss, attached with five rivets.

Weight: 3,89 kg.

 

 

A shield built by Arttu Peltoniemi, Finland, 2021

 

My good friend Arttu Peltoniemi has built this shield for our Hirdmenn-project. The shield was supposed to become as light and nimble as possible, and at this it has succeeded. It depict a Finnish viking age shield. The idea of the shield is based on a mention in Egills saga, where it is said that the Finnish (or Kven) shields were not as strong as the Scandinavian (Norwegian) shields. More about the subject of Finnish shields you can read from my bachelor's thesis here. 

 

The details of the shield are mainly based on the shield found in the Tira bog in Latvia, which is made without any metal parts. Most Finnish shields in the viking age were most probably made in the same manner.

Arttu's shield is made of seven radially cut spruce planks. The radial cutting equate to radial splitting of planks with viking age methods, and thus the planks become stronger than the ones cut in modern way. The planking is 6 mm thick at the centre, as in the Tira shield, thinning towards to edge at 3 mm.

The shield handle is made of ash. The original handle for this replica shield was quite thin, so that it let the shield warp when the rawhide shrunk when it dried. Because of this the handle was changed to a little sturdier one, which straightened the shield out again. The shield is covered with deer rawhide on the front side only. The backside Arttu left uncovered so hw could show off with his radially sawn planks, but the backside of the shield is wholly covered with animal glue.

The shield boss is carved out of a tree burl, and all the parts of this shield were originally only attached to each other with the help of animal glue. The shield held together without any nails or stitching for a couple of years. During some tests made with sharp weapons the boss fell off, when the glue had been crystallized, and became brittle. The boss just fell to the ground after a blow. Also the handle snapped off one night by itself when the glue had brittled enough.

Thus Arttu reglued the handle and the boss, but at this time also stitched them to the shield, like was done in the Tira shield. The handle is stitched with several different pieces of reindeer tendon, so that if one of them breaks, the whole handle does not come off. The boss is stitched with the same tendon in three places, and the wholes are drilled so that they cannot be seen from the front side of the shield.

The diameter of the shield is 85 cm, and it weighs 2150 grams, which is very light for a shield. The wooden boss is about 1 cm thick, and holds up against the strikes of sharp weapons very well. In tests it has been thrown at with a javelin, hit with a sword and axe, and shot at with arrows. The shield is not yet painted.

 

Technical details

Diameter: 85 cm.

Thickness: 6 mm at the centre, 3 mm at the edge. 

Planking: spruce (Picea abies), 7 planks.

Handle: ash (Fraxinus excelsior), as long as the shield, glued and stitched with reindeer tendon.

Cover: thin deer rawhide at the front.

Edge: the front hide is bent over the edge and glued there, no separate edging.

Boss: tree burl, 1 cm thick, glued and stitched with reindeer tendon.

Weight: 2,15 kg.

 

Arttu tells more about the making of this shield in the Hirdmenn blog. A more recent update on the state of the shield after some tests had been done on it can be read in the same blog. Some of the information I asked Arttu personally.

 

 

 

 

Thank you:

 

Bartosz Ligocki

Arttu Peltoniemi

Edvards Pucirius

JT Pälikkö

Benas Simkus

Vegard Vike

Rolf Warming

Roland Warzecha