Historianelävöitys on hyvin moninainen harrastus. Sitä voi tehdä yksinään kotonaan, historiallisia käsitöitä tehden, sitä voi tehdä ryhmässä muiden harrastajien kanssa, sitä voi tehdä työnä esiintymällä museoissa ja markkinoilla, ja voipa sitä hyödyntää tieteellisen tutkimuksenkin teossa.
Yksin tapahtuva elävöitys
Minä tasavallanajan roomalaisen kenraalin varusteissa Ropecon-tapahtumassa 2013. Tuohon aikaan kenraalilla ei vielä ollut armeijaa.
Toivottavasti kellään lukijallani ei ole niin onnetonta elämäntilannetta, ettei hänellä olisi yhtäkään ystävää. Sen sijaan tiedän ihmisiä joilla on, tai on ollut, sellainen elämäntilanne että heillä ei ole ollut yhtäkään ystävää joka olisi kiinnostunut elävöittämään heidän kanssaan samaa aikakautta. Täten ainoaksi vaihtoehdoksi (ulkomaille muuttamisen ollessa poissuljettua) jää elävöittäminen yksin.
Yksin elävöittäminen voi olla hyvinkin palkitsevaa. Saa tehdä omassa rauhassaan, ilman kiirettä ja stressiä aikarajoista, juuri niin hyvin kuin itse tahtoo. Käsitöiden tekeminen on rauhoittavaa, rentouttavaa ja terapeuttista. On aikaa ajatella, eikä kukaan ole häiritsemässä. Kenelläkään ei ole sananvaltaa siihen miten itse asiat tekee. Kukaan ei ole kritisoimassa omia valintoja tai käsityön laatua. Luonnollisesti tämä arviointi lankeaa omalle kontolle, mutta eihän siinäkään tilanteessa että harrastus tapahtuisi ryhmässä muut ihmiset ole vastuussa yksittäisen ihmisen tekemisistä.
Ehkä parasta yksin elävöittämisessä on aikarajojen puute. Käytännössä elävöitysasuthan valmistuvat tapahtumiin aivan viime tingassa, ja viimeinen viikko tai ainakin päivä kuluu hirveän työrupeaman ja stressin parissa. Tällaisen tekemisen mielekkyyttä voi ja kannattaakin kyseenalaista säännöllisesti, mutta käytännössä siihen sortuu aikataulupaineiden pakosta uudestaan ja uudestaan. Mikäli ei tapahtumissa käy, ei tällaisia paineita luonnollisesti ole laisinkaan, ja asuihinsa voi käyttää juuri niin paljon aikaa kuin tarvitsee. Valmista tulee sitten kun se on omasta mielestä hyvä, ei silloin kun on pakko.
Vaikkei kävisi tapahtumissa, voi silti ottaa esimerkiksi valokuvia itsestään (tämä toki helpottuu mikäli on se kaveri joka ne kuvat ottaa, mutta kolmijalkakin käy). Valokuvia voi sitten lähettää internettiin muiden nähtäville ja kerätä ihailevia katseita. Miten tuo onnistuu aina tekemään noin hienoja asuja? No, tietenkin siksi että niitä ei ole tehty viimeisen illan paniikissa huolimattomasti loppuun.
Käsityöt
Halotuista laudoista oikeaoppisesti valmistettu ja raakanahalla päällystetty viikinkiajan mallin mukaan valmistettu kilpi liimauksessa. Tekijöinä minä, sekä ystäväni Arttu ja Joeli.
Käsityöt ovat olennainen osa historianelävöitysharrastusta. Onko harrastus oikeastaan historianelävöitystä, mikäli ei tee mitään itse, vaan ostaa kaiken valmiina? Kysymys on vaikea ja monitahoinen. Eivät kaikki ihmiset historiassakaan valmistaneet vaatteitaan itse, mutta yleensä nämä henkilöt olivat kuninkaallisia ja muita erittäin rikkaita henkilöitä. Mikäli elävöitetään tavallista kansaa, jokainen osaisi kyllä monia käsityötaitoja, on se sitten langankehräämistä, kutomista ja ompelua, tai kenkien tekoa, puutöitä tai mitä tahansa muuta käsityötä.
Menneisyyden taitojen opettelu on, jollei välttämätöntä, ainakin erittäin suositeltavaa elävöitysharrastuksen mielekkyyden kannalta. Mitä se elävöittää jos harrastaja esittää ihmistä joka ei osaa mitään? Ainakin perusompelutaito on todella hyödyllinen, jo ihan nykypäivänkin elämän kannalta, saati sitten historianelävöityksen, jossa hajonneita vaatteita joutuu korjailemaan tämän tästä.
Historiallisia käsitöitä tehdessä oppii enemmän menneiden aikojen ihmisten arkielämästä kuin kaikista kirjoista joita ihminen elämänsä aikana pystyy lukemaan. Konkreettinen omin käsin tekeminen jättää paljon syvemmän muistijäljen kuin asioiden katsominen, tai niistä kuuleminen tai lukeminen. Itse tekemällä oppii paremmin kuin esimerkin kautta. Lisäksi virheistään oppii, ja prosessin aikana tapahtuu monia oivalluksia, joita on mahdotonta edes kuvitella, saati sitten kuvailla ihmiselle joka ei ole näitä kokenut.
Suosittelen siis erittäin lämpimästi tarttumaan johonkin käsityöhön, ihan mihin tahansa. Ei kannata muistella peruskoulun käsityö- tai puutyötunneilla saatuja traumoja, niitä on itse kullakin, mutta ne eivät estä opettelemasta uusia taitoja. Koulussa se oli vastenmielistä koska se tapahtui pakosta, nyt se tapahtuu omasta halusta, mikä tekee siitä nautinnollista. Suositeltavia aloituskäsitöitä sellaiselle, joka ei ole tehnyt mitään aiemmin, ovat esimerkiksi ompeleminen neulalla ja langalla, sekä vuoleminen puukolla.
Tarkoituksenani on panna tähän blogiin erilaisia käsityöohjeita, joita seuraamalla aloittelijakin pystyy itse tekemään kaiken. Mikä vain on mahdollista, koska kukaan ei ole seppä syntyessään vaan kaikki taidot ovat opeteltavissa. Eikä mikään ikä ole liian vanha tämän aloittamiseen, vaan koko elämä on yhtä oppimista.
Käsityömyynti
Jotkut elävöittäjät innostuvat käsitöiden tekemisestä niin paljon että haluavat tehdä niitä muillekin. Käsitöitä voi tehdä elannokseen (joskin se on hyvin vaikeaa), tai hauskana sivutienestinä. Jotkut lähtevät markkinoille myymään tuotteitaan turisteille, toiset ovat valinneet kohderyhmäkseen muut elävöittäjät. Elävöittäjille myytäessä historiallisen totuudenmukaisuuden täytyy tietenkin olla suurempi kuin turisteille myytäessä.
Seurassa tapahtuva elävöitys
Historianelävöitykseen pääsee helpommin mukaan liittymällä johonkin historianelävöitysseuraan. Näitä on maailmalla lukematon määrä, ja Suomessakin lukuisia. Seurat ovat yleensä keskittyneet johonkin tiettyyn mieliaikakauteensa, jota he elävöittävät. Näin on syntynyt eri aikakausien elävöitysseuroja, mikä on kätevää kaikkien kannalta. Kun fokus ei ole turhaan jakautunut kaikkien aikakausien kesken, tulee elävöityksestäkin laadukkaampaa ja mielekkäämpää harrastajille. Aloittelijakin menisi helposti sekaisin, mikäli jossain seurassa elävöitettäisiin samaan aikaan useita eri aikakausia.Historianelävöitysseuroja on eri puolilla maata, ja olenkin koostanut niistä luettelon Wikipedia-artikkeliin. Niitä on tällä hetkellä (10.3.2020) listassa 38, mutta osa ei luultavasti ole enää toiminnassa, ja uusiakin syntyy kaiken aikaa. Lisäilen niitä sinne aina kun saan tietää uusista seuroista. Elävöitysseuroihin pääsee yleensä liittymään kuka tahansa, poikkeuksena ehkä yksi korkean tason elävöitysryhmä Suomessa, johon pääsee vain kutsusta. Kannattaa olla yhteyksissä elävöitysryhmiin, ja kysyä mukaanpääsyä. Seurojen nettisivuilta tai Facebook-sivuilta (joita olen Wikipediaan linkannut) löytyvät yleensä asianosaisten yhteystiedot.
Tapahtumat
Historianelävöityksen näkyvin osuus ovat historianelävöitystapahtumat. Niitä on suuri määrä Suomessa, ja olen listannut nekin (kaikki jotka tiedän) Wikipediaan. Osaa näistäkään ei järjestetä enää, mutta uusiakin syntyy silloin tällöin. Tapahtumiin voi mennä elävöittämään joskus yksinäänkin, mutta useimmat palkkaavat elävöitysryhmiä niille esiintymään. Elävöitysseurojen kautta on helpointa päästä mukaan tapahtumiin. Vierailemaan saa toki tulla kuka tahansa. Mikään ei myöskään estä matkustamasta ulkomaille elävöittämään erilaisiin tapahtumiin. Niitten määrä on liian suuri kattavasti listattavaksi. Joskus elävöitysseurat järjestävät yhteismatkojakin ulkomaisiin tapahtumiin. Tapahtumia on erityyppisiä, joista markkinat ja festivaalit ovat tavanomaisimmat:Markkinat
Pukkisaaren Muinaismarkkinat Helsingissä 2017. Minä kuvassa vasemmanpuolimmaisena.
Keskiaikamarkkinat, muinaismarkkinat ym. Nämä ovat yksi vanhimmista historiallisten tapahtumien muodoista Suomessa. Vanhin näistä on Turun keskiaikaisen markkinat. Markkinoilla on nimensä mukaisesti markkinakojuja, joista käsityöläiset ja kauppiaat myyvät tuotteitaan ylseiölle. Osa myytävistä tuotteista saattaa jopa olla historiallisia, muuten yleensä peruskäsitöitä vain, sekä tietenkin ruokaa. Markkinoilla on yleensä vetonaulana (taistelu)esitys, jonka historianelävöitysryhmä(t) toteuttavat.
Festivaalit
Viikinkien sotajoukko Hämeen keskiaikamarkkinoilta 2016. Minä olen kuvassa neljäs oikealta. Tapahtuma on sittemmin muuttunut Hämeen keskiaikafestivaaliksi, ja viihteellistynyt entisestään historiallisuuden kustannuksella.
Historiahenkiset festivaalit ovat askel fantastisempaan suuntaan, ja ovat saaneet inspiraationsa amerikkalaisista Renessaince Fair (RenFair) tapahtumista, joilla ei ole historian kanssa juuri mitään tekemistä. Festivaalien ohjelma on erittäin viihteellistä, siihen saattaa kuulua kilpailuja, konsertteja ja erilaisia (taistelu)esityksiä.
Muut keikat
Suurten markkinoiden ja festivaalien lisäksi paljon pienempiäkin keikkoja järjestetään. Nämä ovat yleensä tilaustöitä, joita eläöitysryhmät saavat suoraan asiakkailtaan. Näitä voivat olla esimerkiksi:Museokeikat
Minun luomani Rooman historian elävöitysryhmä Virtus esiintyi Tampereen Vapriikki-museon Ostia-näyttelyn avajaisissa vuonna 2019. Olen itse keskellä togaan pukeutuneena.
Museokeikat ovat kaikkein kunnianarvoisin keikka, jonne historianelävöittäjä saattaa päästä. Museoiden laatustandardit ovat yleensä (toivottavasti) paljon korkeammat kuin historiahenkisillä markkinoilla ja festivaaleilla, mikä vaatii elävöittäjältäkin enemmän. Museokeikkoja järjestetään yleensä historiallisten näyttelyiden avajaisten kunniaksi, tai tiettyinä teemapäivinä. Keikkoihin voi kuulua jonkinlainen esitys, puhumista yleisölle, tai sitten vain patsastelua hienoissa vetimissä, ns. elävänä mallinukkena. Museokeikoilla elävöittäjällä on suuri vastuu esittää asiat oikein, koska ihmiset pitävät totena kaikkea mitä museoissa on esillä.
Koulukeikat
Minä kouvolalaisessa koulussa, opetuspäivän jälkeen, 2019.
Koulujen historianopetuksessa käytetään joskus harvoin elävöittäjiä apuna. Tällaista tapahtuu maailmalla enemmän, Suomessa ala on vasta lapsenkengissään. Keikat ovat lähinnä kiinni kontakteista kouluihin ja yksittäisten opettajien halusta järjestää tällaisia teemapäiviä. Keikat saattavat sisältää luennointia, ja/tai käytännön opetusta historiallisista taidoista, sekä vaatteiden ja esineiden esittelyä. Koulukeikoilla elävöittäjällä on vastuu esittää asiat mahdollisimman oikein.
Promootiokeikat
Ystäväni Joeli (vasemmalla) ja minä esittämässä berserkkikaksintaistelua Helsingin kirjamessuilla vuonna 2017, Soturit-kirjan julkistamistilaisuudessa.
Promootiokeikat ovat keikkoja, joihin elävöittäjiä palkataan mainostamaan jotakin tuotetta tai palvelua. Näitä voivat olla esimerkiksi kirjamessujen julkaisupromootiot, videopelien julkistamistilaisuudet, hevibändien keikat tai melkeinpä mikä tahansa muukin. Nämä ovat yleensä erittäin viihteellisiä tapahtumia.
Elämyskeikat
Elämyskeikkoja voidaan myydä vaikkapa polttariporukoille, morsiamenryöstöksi häihin, firman pikkujouluesitykseksi tai yritysten virkistyspäiväin ratoksi. Elämyskeikan idea on olla viihdytystä asiakkaille, eikä historiallisella oikeellisuudella yleensä ole suurtakaan väliä.
Taisteluharjoittelu
Vallu, Julle ja minä (kolme keskimmäistä), johtamassa Harmaasudet ry:n viikinkiajan taisteluharjoituksia vuonna 2019. Kuvassa svinfylking, eli siankärsämuodostelma.
Näkyvin osa, vaikkakaan ei suinkaan ainoa, historianelävöitysharrastusta on elävöitystaistelu. Tähän löytyy monia tyylejä ympäri maata, joita aion käydä läpi joskus myöhemmin. Taisteluita esitellään yleensä jokaisilla markkinoilla, festivaaleilla ja promootiokeikoilla, sillä ne ovat erittäin näyttäviä ja katsojia kiinnostavia. Moni historianelävöitysseura harjoitteleekin kamppailutaitoja säännöllisissä treeneissä, joita järjestetään ympäri Suomen. Parhaiten näihin pääsee mukaan liittymällä johonkin historianelävöitysryhmään.
Kilpailut
Joukkueita valmistautumassa Hiiden Hirven Hiihtokilpailuihin vuonna 2019. Minun joukkueeni väkeä näkyy vasemmalla taka-alalla punaisen standaarin ympärillä.
Jotkin ryhmät treenaavat kilpailullista kamppailua, toiset pyrkivät ennemminkin rekonstruoimaan menneisyyden kamppailutaitoja sellaisena kuin ne ovat olleet. Kilpailut ovat aina kompromissi realismin kanssa, mutta ne ovat viihdyttävää seurattavaa, ja monet ottavat niihin osaa mielellään selvittääkseen keskinäisen paremmuutensa kussakin lajissa. Erilaisia kilpailuja (joista kaikki eivät suinkaan sisällä taistelemista), järjestetään erilaisissa historianelävöitystapahtumissa, markkinoilla ja festivaaleilla. Näihinkin pääsee parhaiten mukaan liittymällä johonkin historianelävöitysyhdistykseen.
Kuvaukset
Eräs keikkojen alalaji, joka tapahtuu ilman yleisöä, on kuvaukset. Niitä voivat olla esimerkiksi:Mainokset
Lapsikin nykyään tietää että viikingeillä ei ollut sarvikypäriä. Mainosmiehet näköjään eivät. Minä mainoskuvauksissa vuonna 2018.
Mainoskuvauksiin haetaan joskus historianelävöittäjiä esiintymään. Keikka voi olla valokuvaussessio, tai videokuvaus. Vaikka historianelävöittäjällä olisi kuinka hienot vaatteet ja varusteet mukanaan, hänet yleensä puetaan uudestaan mainosmiesten mielikuvitusta vastaamaan. Lopputulos on yleensä ruma ja epähistoriallinen.
Elokuvat ja TV-sarjat
Minä (punaisella ympäröitynä) Hevi Reissu-elokuvassa (ilmestyi 2018).
Historiallisiin elokuviin ja TV-sarjoihin halutaan joskus statisteiksi historianelävöittäjiä. Kuten mainoskuvauksissakin, ohjaajan visio menee aina kaiken historiallisen todenmukaisuuden edelle, ja lopputulos on mitä on, eli yleensä ei lainkaan historiallinen.
Musiikkivideot
Historianelävöittäjiä Turisaksen Ten More Miles -musiikkivideolla 2013.
Tiettyjen musiikkigenrejen edustajat, yleensä heviyhtyeet, ottavat monesti inspiraationsa historiasta. Musiikkivideoita tehtäessä he saattavat haluta historianelävöittäjiä esiintymään videolle itsensä kanssa. Kuten elokuvissa ja TV-sarjoissa, historiallisella tarkkuudella ei yleensä ole videon tekijöiden mielestä mitään väliä, vaan tärkeintä on oikeanlainen tunnelma.
Dokumentit ja museovideot
Minä (vasemmalla) ja ystäväni Julle Kansallismuseon uuden esihistorianäyttelyn videolla. Näyttely avautui vuonna 2017.
Dokumenttien ja museonäyttelyiden videoiden kuvauksessa suurempi historiallinen tarkkuus olisi toivottavaa. Päävastuu on tietenkin dokumentin tekijöillä, mutta kuvaajilla ja ohjaajilla ei yleensä ole pienintäkään hajua siitä miten asioiden pitäisi oikeasti olla, joten elävöittäjällä itselläänkin on suuri vastuu ilmiasunsa autenttisuudesta. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä totuuteen perustuvaa dokumenttia, eikä viihteellistä elokuvaa. Raja on tosin nykyään monissa tapauksissa hyvin häilyvä.
Tieteellinen elävöitys
Elävöittäjä voi päätyä tekemään itse tieteellistä tutkimusta jostakin historiaan, arkeologiaan, kansatieteeseen tai muuhun vastaavaan alaan liittyvästä aiheesta. Hän voi myös ottaa osaa tieteentekijöiden projekteihin tai valmistaa rekonstruktioita kokeita tai museonäyttelyitä varten.Kokeellinen arkeologia
Minä tekemässä koetta liimatun pellavahaarniskan kestävyydestä eri aseita vastaan vuonna 2018. Kyseessä on ns. "takapihatesti", ei oikea kokeellinen arkeologia, vaikka arkeologiaa yliopistossa opiskelenkin.
Kokeellinen arkeologia on arkeologian osa-alue, eli tieteellinen prosessi. Sitä varten paikalla täytyy olla koulutettu arkeologi, joka suorittaa tutkimukset. Nykyään monet tutkijat hyödyntävät historianelävöittäjien kokemuksia, taitoja sekä välineitä kokeellisessa arkeologiassa. Yleensä nämä liittyvät jollain tavalla kamppailuntutkimukseen. Historiallisten kamppailulajien harrastajilla voi olla paljonkin annettavaa tutkimukselle. Aina täytyy kuitenkin pitää mielessä että mikä tahansa takapihalla huvikseen suoritettu leikkaustesti ei ole kokeellista arkeologiaa, vaan oikeassa kokeellisessa arkeologiassa on kunnollinen koejärjestely, ja tulokset täytyy myös julkaista jossakin tieteellisessä julkaisussa.
Rekonstruktioiden tekeminen
Viikinkiaikaisen varakkaan satakuntalaisen miehen asun hypoteettinen jäljennös Satakunnan museossa Porissa vuonna 2019. Käsin kudotuista ja värjätyistä kankaista valmistetun asun on tehnyt käsityömestari (luullakseni joko Sue Salminen tai Mervi Pasanen), samoin käsin taotun miekan toinen käsityömestari (uskoakseni J. T. Pälikkö).
Käsityön huipulle päässeet saattavat päätyä tekemään rekonstruktioita historiallisista esineistä esimerkiksi museoihin näytille. Joskus esineitä tilataan myös jotta niillä voidaan tehdä kokeellista arkeologiaa. Myös esineen tekoprosessi saattaa olla osa tutkimusta. Nämä ovat erittäin arvostettuja tilaustöitä, joista maksetaan asiaankuuluvat palkkiot. Joskus rekonstruktioprojekteja järjestetään myös suurempien joukkojen vapaaehtoistyönä.
Toivottavasti tämä kirjoitukseni antoi jonkinlaisen kuvan historianelävöitysharrastuksen tavattoman laajasta kirjosta. Mitä kaikkea muuta harrastus voi vielä pitää sisällää, se on kiinni vain sinun mielikuvituksestasi, tervetuloa siis mukaan harrastamaan historianelävöitystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti