Mitä autenttisuus on?
Autenttisuus on eksistenssifilosofiassa merkittävä käsite, joka Tieteen termipankissa on määritelty seuraavasti:
jokin asia riisuttuna epäaidoista aineksista
Kirjallisuustieteessä autenttisuus on määritelty seuraavasti:
alkuperäinen, väärentämätön, oikea, aito
Sana autenttinen tulee kreikan sanasta authentikos (αὐθεντικός), joka tarkoittaa alkuperäistä.
Autenttisuus tarkoittaa siis aitoa asiaa, sellaista, jossa ei ole mitään epäaitoa, väärää tai valheellista mukana. Historianelävöityksessä käsite tarkoittaa että elävöitettävä asia on aidonkaltainen, samanlainen kuin se on ollut historiassa, vailla vääristelyä ja valheellisuutta, epäaitoutta.
Sanan alkuperäisen merkityksen, joka siis on 'alkuperäinen', mukaan historianelävöityksessä ei voida koskaan päästä täydelliseen autenttisuuteen. Tämä vaatisi että kaikki käytettävät esineet olisivat alkuperäisiä, eli aitoja historiallisia esineitä. Niiden käyttöön elävöityksessä liittyisi eettisiä ja laillisia ongelmia kulttuuriperinnön suojeluun liittyen. Lyhyesti sanottuna se ei ole mahdollista.
Alkuperäiset esineet eivät edes ole siinä kunnossa että niitä voisi käyttää kuin uusia. Senpä takia elävöittäjät valmistavat ja hankkivat kopioita alkuperäisistä esineistä, jotka vastaavat niitä ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan, mutta ovat uusia. Uustuotantoesineitä nimitetään rekonstruktioiksi ja replikoiksi. Sanojen merkitykset eivät ole täsmälleen synonyymejä, mutta lähellä toisiaan.
Wikipedia kertoo rekonstruktiosta:
Arkeologiassa tai konservoinnissa rekonstruktio tarkoittaa kopion tekemistä jostakin historiallisesta esineestä.
Replika määritellään hieman eri tavalla:
Replika on jonkin laitteen kopio. Se muistuttaa esikuvaansa ulkoisesti, mutta teknisesti se voi olla ajanmukainen.
Replika voidaan tehdä myös laitteesta, jota ei oikeasti koskaan tehty... [esimerkiksi rakentamalla] kokeilumielessä alkuperäisten piirustusten mukaan.
Rekonstruktio on siis tiukemmin määritelty kopioksi olemassaolevasta esineestä, kun taas replikan voi valmistaa esineestä, jota ei milloinkaan ole valmistettu, mutta siihen olemassa suunnitelma. Historianelävöityksessä rekonstruktio on esimerkiksi kopio arkeologisesta esineestä, replika taas voi pohjautua kuvalähteeseen tai historialliseen kuvaukseen esineestä, jota ei itsessään ole löytynyt.
Luonnollisesti rekonstruktio on tarkempi kuin replika, jos se ei perustu olemassaolevaan fyysiseen esikuvaan. Tällaista fyysistä esikuvaa nimitetään latinankielisellä termillä reconstruendum, joka tarkoittaa vain esinettä, josta rekonstruktio tehdään. Kaikki rekonstruktiot ovat siis myös replikoita, mutta kaikki replikat eivät ole rekonstruktioita, koska osa niistä voi olla rakennettu ilman rekonstruoitavaa alkuperäisesinettä, reconstruendumia.
Joskus ihmiset käyttävät termiä "hypoteettinen rekonstruktio" sellaisesta kopiosta, joka ei perustu alkuperäiseen esineeseen, vaan esimerkiksi kuvalähteeseen. Termi on kuitenkin harhaanjohtava, sillä tässä tapauksessa ei pitäisi puhua rekonstruktiosta lainkaan, vaan replikasta.
Autenttisuus ja historiallinen tarkkuus
Englannin kielessä historianelävöityksen yhteydessä näkee käytettävän kahdenlaisia aitouteen viittaavia termejä: authenticity ja accuracy.
Merriam-Webster-sanakirja kertoo seuraavaa:
authentic
1
a: worthy of acceptance or belief as conforming to or based on fact
paints an authentic picture of our society
b: conforming to an original so as to reproduce essential features
an authentic reproduction of a colonial farmhouse
c: made or done the same way as an original
authentic Mexican fare
2: not false or imitation : real, actual
an authentic cockney accent
3: true to one's own personality, spirit, or character
is sincere and authentic with no pretensions
Samaisesta sanakirjasta olen hakenut myös seuraavat määritelmät:
accurate
1: free from error especially as the result of care
an accurate diagnosis
2: conforming exactly to truth or to a standard : exact
providing accurate color
3: able to give an accurate result
an accurate gauge
Sana authenticity on suomeksi autenttisuus, jota jo käsittelin aiemmin, ja accuracy, joka tarkoittaa suomeksi tarkkuutta ja virheettömyyttä, esiintyy historianelävöityksen yhteydessä yleensä sanan 'historiallinen' kanssa sanaparina historical accuracy. Sen voisi suomentaa 'historialliseksi tarkkuudeksi'. Sanojen merkitysero on vähäinen mutta olemassaoleva. Autenttisuus käsitetään laajemmin autenttisen ilmapiirin ja ajankuvan luomiseksi, historiallinen tarkkuus taas voi viitata jonkin yksittäisen objektin virheettömään jäljennykseen. Suomessa yleensä kuitenkin puhutaan vain autenttisuudesta tarkoitettaessa kumpaa tahansa, enkä näe syytä erotella arkipuheessa näitä toisistaan.
Miksi autenttisuus on tärkeää?
Jotta historianelävöitys ylipäänsä olisi mielekästä tekemistä, on sen perustuttava lähteisiin. Sen pyrkimyksenä tulee elävöittää menneisyyttä mahdollisimman aidosti, sellaisena kuin sen tiedämme olleen. Tämä tekee historianelävöityksestä autenttista. Mikäli näin ei toimita, on tuloksena laiskaa historianelävöitystä, jonka koko statuksen voisi kyseenalaistaa. Onko sellainen historianelävöitystä joka ei perustu historiaan? Sitä voidaan nimittää ehkä historiasta inspiroituneeksi toiminnaksi, mutta historian elävöitystä se ei ole.
Missä sitten kulkee raja, minkä jälkeen jokin toiminta on tai ei ole historianelävöitystä? Raja on häilyvä, ja teoreettinen, mutta sellaisen on oltava olemassa. Vaikka sitä ei voi ehkä mitenkään konkreettisesti määritellä (onko asun eri osien oltava 100% lähteisiin perustuvia, riittääkö 90%, ja kuinka paljon hypoteeseja ja luovuutta voi käyttää mukana?), on yleensä helppoa jaotella asioita kuuluviksi eri puolille rajaa, ja tämä tarkoittaa että raja on hypoteettisesti olemassa. Se että on olemassa oranssi väri, ei tarkoita etteikö olisi olemassa keltaista ja punaista, ja ne ovat erilaisia keskenään vaikka niiden välistä rajaa onkin mahdotonta tarkkaan määritellä.
Näin toimii myös autenttisuusmääritelmä. Joko jokin on autenttista tai sitten ei ole. Ei ole olemassa puoliautenttisia asioita. Jos valmistaa vaatteen oikean historiallisen kaavan mukaan, mutta käyttää kankaana polyesteriä, vaate ei ole puoliksi autenttinen, vaan epäautenttinen. Sama toisinpäin, vaikka vaate olisi täyttä villaa, mutta kaava on mielikuvituksen tuotetta, kyseessä on epäautenttinen asia.
Kun mennään oikein pienelle nippelitasolle, voidaan toki sanoa että mikään mitä nykyään valmistetaan ei ole täysin 100% autenttista. Emme elä menneisyydessä vaan nykyhetkessä, ja nykyhetkessä tehdyt asiat eivät ole samoja kuin menneisyydessä. Se olisi looginen mahdottomuus. Ei edes historiallisten alkuperäisesineiden (jos olettaisimme niiden kestävän rikkoutumatta, eikä mitään lainopillista ongelmaa niiden käyttöön liittyisi) käyttö historianelävöityksessä olisi täysin autenttista, koska ne ovat kuluneita ja vanhoja, kun taas omana käyttöaikanaan ne ovat joskus olleet uusia.
Tällaiselle filosofiselle kvanttitasolle ei tietenkään ole mielekästä kaivautua, koska muuten koko tekemiseltä katoaa pohja. Meidän on elävöittäjinä hyväksyttävä että kaikki mitä teemme, on uusiotuotantoa, eikä välttämättä koskaan täysin samanlaista kuin alkuperäiset asiat ovat olleet. Tämän ei kuitenkaan pidä anna masentaa, päin vastoin, meidän on jatkuvasti pyrittävä kohti saavuttamatonta täydellisyyttä, mahdollisimman suurta autenttisuutta. Tärkeintä ei kuitenkaan ole päämäärä, joka meiltä aina karkaa käsiemme ulottumattomiin, vaan sitä kohti vievä matka, opettavainen elämä.
On siis oltava myös riittävän hyvän käsite, koska täydellistä ei ole olemassakaan. Arkeologisia löytöjä tarkastellessa tulee myös pian huomanneeksi että täydellistä ei ole aina osattu tehdä ennenkään, joten sen ei kannata antaa liikaa mieltä vaivata. Ajatusleikin avulla on helppo päätellä mikä on riittävän hyvä: jos elävöittäjä matkustaisi aikakoneella siihen aikaan jota elävöittää, erottuisiko hän joukosta vai vaikuttaisiko tavalliselta ihmiseltä muiden seassa? Mikäli hän erottuisi negatiivisesti joukosta, näyttäisi ihan pelleltä, tai vain herättäisi kummeksuntaa, hän tekee jotain väärin. Mikäli hän ei liiemmin kohotuttaisi kulmia liikkuessaan menneen ajan ihmisten joukossa, tulos on riittävän hyvä. Emme tietenkään tiedä täsmälleen miten menneen ajan ihmiset ajattelivat, mutta luotettaviin lähteisiin perustuvat hyvin tehdyt asiat eivät varmastikaan pistäisi silmään menneinä aikoina.
Vailla autenttisuutta historianelävöitys ei olisi historianelävöitystä. Vaikka täydelliseen autenttisuuteen on mahdotonta päästä, sitä kohti tulee aina pyrkiä. Sen ei kannata antaa pelottaa, sillä koko prosessi on mahtava matka oppimisen äärelle, josta riittää hauskaa sisältöä harrastukseen vuosikausiksi. Eikä se oikeastaan milloinkaan ole ohi, koska aina voi oppia lisää, ja se pitää historianelävöittämisen alati mielenkiintoisena.
Seuraavassa kirjoituksessani tulen käsittelemään historiallisia lähteitä, koska lähteiden tuntemus on ensimmäinen askel autenttiseen historianelävöittämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti